maanantai 27. huhtikuuta 2015

Body Confidence

Fit shaming, fat shaming, body confidence... Siinä muutamia englanninkielisiä termejä, joita pyöritellen olen lähtenyt tekemään tätä postausta. Vieläkään en tiedä, mitä tulen tähän auki kirjoittamaan, mutta yksi linjaus on silti kirkkaana mielessä; body confidence, itsevarmuus omasta kehosta – itsevarmuus omassa kehossa.

Sain taannoin instagramin kautta kommentin, joka meni kutakuinkin muodossa "damn that girl thick, who wouldn't want to treat her like queen". THICK? Paksu? Kiitti hei, juuri sitä mitä naiset haluavat kuulla. :D Kunnes se selitettiin auki, että tämä todella on kohteliaisuus. Jatkoakin kuului: "You're thick. Like you have body. You're not some toothpick skinny white girl. You have curves like a Puerto Rican girl." Lisää termistä voi googletella itse kukin lisää halutessaan, itse ainakin kulutin siihen kiitettävästi aikaa ja paitsi valistuin, niin myös valaistuin.


Miksi meillä naisilla on vain yksi kauneusihanne? Enkä tarkoita nyt sitä, että haluaisimme kaikki mahtua täsmälleen yhteen ja samaan muottiin, mutta jos erilaiset kroppatyypit laitettaisiin aikajanalle hoikasta pyöreämpään, olisi suurimmalle osalle meistä tavoitteena varmasti enemmän tai vähemmän vähärasvainen ja kiinteä kroppa, mieluiten hieman lihaksia, muttei liikaa ja extraa korkeintaan peppuun ja rintamukseen.

Viesti on selkeä ja sen me kaikki tiedämme – hoikka = terve, ylipainoinen = sairas. Mutta entä välimaasto? Onko oikein rakastaa kroppaansa myös silloin, kun se ei ole ihanteiden mukainen vai saako siitä parjausta joko selän takana tai suoraan päin kasvoja? Ja mitä tapahtuu, jos puolestapuhuja sattuu vielä ilmaisemaan mielipiteensä julkisesti kuten itse nyt aion tehdä? No, kohtahan se nähdään.


Ei, minulla ei ole sitä tämän hetken fitness-ihanteiden mukaista täydellistä kroppaa. On reisiä, on masua, peppukin voisi olla kiinteämpi ja käsivarsissa ei juuri lihaserottelua näy. Rasvaprosentti liian suuri, lihasprosentti liian pieni ja hei joo, välillä leuankin voisi rinnastaa pelikaanin vastaavaan. Mutta mitäs siitä sitten? =)

Pitäisikö hävetä ja jos, niin miksi? Pitäisikö olla pettynyt ja jos, niin miksi? Pitäisikö piiskata itseään ja jos, niin miksi? Vai voisinko vain rakastaa jokaista kurviani tällä hetkellä ja silti jatkaa matkaani eteenpäin onnellisena, mutta edelleen tavoitteellisena? Saako tässä maailmassa ihminen haluta muutosta ilman, että vihaa nykyhetkeä? Koska minä en vihaa enkä jaksa olla siitä enää pahoillani.

Saanko olla ylpeä itsestäni, vaikken olekaan yhteiskunnan (tämän hetken) määrittelemissä mallin mitoissa – ja kuka nämä määritelmät oikein päättää sekä ennen kaikkea millä perustein? Mitä tapahtuu nykyisille ajatuksille, kun jonain kauniina päivänä toisenlainen vartaloihanne korvaa nykyisen fitnessboomin?


Muotikin muuttuu koko ajan ja muistan ikuisesti teiniajoilta, kuinka bootcut-lahkeisten farkkujen vaihtaminen pillifarkkuihin oli aivan käsittämättömän villi ajatus, mutta kuinkas kävikään. Mitäs siis, jos timmiyden sijaan pyöreys jonain kauniina kevätpäivänä tuleekin kulman takaa muotiin, alammeko sitten tietoisesti lihottaa itseämme mahtuaksemme tähän uuteen ihanteeseen? Emmeköhän.

If it jiggles, it's fat. No siinähän on, so? :D Loppupeleissä se tyytyväisyys itseensä lähtee tasan tarkkaan korvien välistä eikä peilistä, vaa'asta, mittanauhasta tai muiden kehuista, joten nyt kun oikein tarkkaan mietin, niin... Taidankin olla juuri niissä täydellisissä ihannemitoissa – henkisesti.

Minä rakastan nykyistä vartaloani ja vaikka se olisi erilainen, opettelisin rakastamaan myös sitä. Toivottavasti en ole asenteeni kanssa yksin – itseään saa ja pitääkin rakastaa, sen verran saa olla itsekäskin. Elämä on paljon mukavampaa, kun pitää itseään eräänlaisena oman elämänsä supertähtenä eikä ota turhia pinnallisia paineita ulkopuolelta, kokeilkaapa! Halipusu. <3

17 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja tärkeä aihe meille kaikille SOMEn paineissa eläville ihmisille! Kiitos! Ja kiitos vielä edellisen postauksen vinkistä eli Yoogaia-sivustosta! Siellä on muuten valmennusosiossa aivan loistavia luentosarjoja, jotka osittain käsittelevät samoja aiheita, kuin sinä tässä. Kannattaa katsella, jos et ole vielä katsonut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että viesti välittyi oikealla tavalla. Selailinkin eilen niitä luentosarjoja ja mietin, että täytyy kurkata vähän tarkemminkin – nyt sitten viimeistään, jos niissä kerran on näitä samoja asioita sivuavia juttuja käsiteltynä, kiitos vinkistä! :)

      Poista
  2. No HOLAAA! Mitäpä tähän enää lisäämään ♥ Niin täyttä asiaa ja allekirjoitan joka sanan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sanna, oikein super-mielenkiinnolla odotin tämän kommentin sisältöä kun näin, että sulta oli tullut kommentti ja tyypilliseen tapaan huippukommenttihan se. :D Toistaiseksi olen päässyt vähällä, kun kukaan ei ole tullut kyseenalaistamaan tai antamaan eriävää mielipidettä, mutta jos niin tulee, niin katson näitä positiivisia ja haen niistä voimaa. <3

      Poista
    2. Voi kun kiva, että joku odottelee innolla mun kommentteja :) Nyt kun tuon tietää, niin vähän toivon, että jotain syvällisempää olisin sanonut :D Mutta ehkä tuossa oli sellainen Lyhyestä virsi kaunis -momentti :P

      Poista
    3. PS. Sait aikaan pienen avautumisen: http://myeverydaymomentsbysv.blogspot.fi/2015/04/pieni-avautuminen-ystavallisyydesta.html :)

      Poista
  3. Olen samaa mieltä kanssasi ja kannatan ajatusmaailmaasi (niin hankalaa kuin se aina onkin omaa kroppaansa rakastaa) Onpa minkä kokoinen tahansa, niin varmaankin aina sitä löytyy parannettavaa. Eli jos täydellistä vartaloa odotetaan, saa sitä odottaa koko ikänsä. Kuitenkin tiedostan itsessäni myös sen, että tyytyväisyys on kehityksen jarru ja siksi omien kokemusten kautta suhtaudun hyvin ristiriitaisesti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jokainen tosiaan sellaisen ajatusmaailman kautta, mikä itselle tuntuu hyvältä. :) Itse olin alkuvuodesta todella tyytymätön nykytilanteeseen, ahdisti ja ajatus itsestä oli todella halveksuva. Tähän päivään mennessä ajatusmaailma on kääntynyt ympäri, vaikka tilanne ei varmasti fyysisesti ole muuttunut sen hurjemmin – ja olo on silti kuin uudestisyntynyt. Mieluummin pää kunnossa kuin kroppa (jos noista täytyisi valita) koska kuten totesitkin, niin aina löytyy parannettavaa ja valmista ei tule koskaan. :)

      Poista
  4. Ihana teksti! Näitä on niin upee lukea. Kun ei itsekään ole siellä timmeissä Fitness tyttöjen joukossa ja koska nyt se "Fitness" on niin tapetilla, niin sen takia on helpottava lukea, että myös näitä "normejakin" löytyy. Ja tarkoitan normilla just sitä välimaastoa mitä itsekin olen. Mutta kuitenkin - upea teksti ja oon ihan koukussa sun blogiin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanuus, kiitos tosi kivasta kommentista! :) Kurkinkin sun yhtä postausta tossa ja samanlaisen ahaa-elämyksen oman kropan tiedostamisesta olen itsekin joskus kokenut ja avannut tänne blogiin, ja nyt omalla tavallaan taas. Ihan liian vakavasti taidetaan välillä ottaa nämä ulkonäköasiat, hassu juttu. :D

      Poista
  5. Huh, ihanaa luettavaa ja oikea asenne :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tästä asenteesta täytyy kyllä pitää kiinni – myös vähän huonommilla hetkillä! :)

      Poista
  6. Juuri näin!:) Nellyllä on muuten biisi nimeltä Thicky thick girl, tuli heti tästä mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, kävin heti kuuntelemassa tota silloin, kun laitoit tän kommentin :D Ja nyt alkoi taas soimaan päässä!

      Poista
  7. Ihana postaus. Näytät todella hyvältä ja nainen on kauneimmillaan silloin, kun hän luottaa siihen itse! Naiset vaativat itseltään (ja toisiltaan) mitä epäluonnollisempaa ulkonäköä, mutta se täytyy sanoa, että miehet ei varmaan lisäisi/poistaisi enää mitään tuosta!

    Tärkeintä on kuitenkin viihtyä omassa kehossa ja toki sen eteen on sitten tehtävä minkä parhaakseen näkee...
    Löysin blogisi vasta tänään, mutta heti oitis oli lisättävä suosikkeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin puettu sanoiksi :) Eikä tässä miehiä varten edes mitään kroppaa ylläpidetä, vaan kaikki pitäisi lähteä oman pään sisältä. Tämän takia psykologia ylipäätään kiinnostaa itseäni; kun asenne on kunnossa, on lähes kaikki käännettävissä hyväksi. Ja vaikka puitteet olisivat täydelliset, mutta pään sisällä myrskyää ja on levotonta, heijastuu se suoraan omaan onnellisuuteen. Ah, voisin pohtia tätä asiaa ikuisuuksiin.

      Poista