lauantai 4. toukokuuta 2013

Kun ei huvita syödä

Purkillinen rahkaa aloitettu puoli tuntia sitten ja edelleen yli puolet jäljellä. Pitäisi laittaa iltapalaa, mutta ajatuskin ärsyttää. Ruoka odottaa jääkaapissa valmiina, vaan kai se voisi odottaa vielä tunnin tai pari. Aika ajoin aina sama juttu. Ei tee mieli syödä.

Tämä tunne on varmasti monelle tuttu, sillä ainakin ystävieni kanssa dieettaillessani olen törmännyt tähän useammankin ihmisen kohdalla. Kun ruuasta tulee 'vain ravintoa', alkaa jossain vaiheessa haaveilla siitä, että voisi vain napata yhden pillerin ja saada siitä kaikki päivän ravintoaineet ja kalorit.

Sellaista pilleriä kun ei vain ole keksitty ja ehkä ihan hyvä niin – nyt on pakko lusikoida rahkat ihan itse naamariin sekä tietoisesti lämmitellä niitä ruokia määrätyssä järjestyksessä. Syömättä jättäminen ei ole sen enempää vaihtoehto kuin syöpöttelykään, sillä molemmilla on sama lopputulos – rasvaa siinä vain kertyy, joskin ensimmäisessä vaihtoehdossa sitä kalorivajetta täytetään sitten polttamalla niitä lihaksia sieltä rasvakerroksen alta.


Itse särähdän ja kovaa, mikäli joku jättää jo valmiiksi niukalla dieetillä aterioita välistä tai pahimmassa tapauksessa lopettaa tietoisesti syömisen mistä tahansa syystä. Syömishäiriöitä on tässä maailmassa ihan riittävästi ilman, että niitä täytyy vielä erikseen lähteä itselleen kehittämään... Oma ruokavalio on tietysti jokaisen omalla vastuulla ja päätettävissä, mutta mitä sanoa ihmiselle, joka kertoo paastonneensa ensin puoli päivää ja syöneensä sen jälkeen koko vuorokauden aikana vain yhden lämpimän ruuan, ei muuta?

Oli se tietoista tai ei, on näiden tarinoiden kuunteleminen itselleni äärimmäisen rankkaa ja saa savun nousemaan korvista nopeammin kuin mikään muu. Samaisessa kategoriassa pyörii myös vaa'an päivittäinen tuijottaminen ja analysointi – ei se puolen kilon nousu/pudotus vuorokaudessa ole sama asia kuin puolen kilon rasvan nousu/pudotus vuorokaudessa, ja voi hyvää päivää jos joku oikeasti luulee niin tapahtuvan. Voisin saarnata tästä aiheesta loputtomiin, mutta taidan kääriä jutun kasaan vielä hyvän sään aikana. :D

Siispä ainakin täällä suunnassa loppuu se valitus siitä, että ruoka(määrä) etoo tai miten helppoa olisi vain jättää syömättä ja syödään vain reippaasti sitä ruokaa ohjeiden mukaan! :) Kyllä se ruoka on ennenkin maistunut (valitettavasti, heh!), joten ei muuta kuin itseään niskasta kiinni ja vähän ryhtiä elämään, mikäli niitä tuloksia haluaa saada. Tällaisia fiiliksiä täällä suunnassa, eipä mulla muuta.

6 kommenttia:

  1. Hei! Just eilen jouduin itteäni tsempata tämän saman asian kanssa, kun väkisin lappasin naamaan rahka-marja-vehnälesesekoitusta. Ihanaa etten oo yksin :) ja kiitos muutenkin blogista, nyt gfg:lla ollessa oon saanu paljon ruokavinkkejä täältä! Keep up the good work :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, nostan hattua kun pystyt syömään vehnäleseitä – itsehän jätin ne kokonaan pois heti ensimmäisenä päivänä, muuten mennään ohjeiden mukaan! :)

      Poista
  2. Törmäsin sattumalta sun blogiin ja liityin blogilistalla lukijaksi, sen verran kiinnostavia juttuja ja hyviä reseptejä :) Kuinka usein pidät tankkauspäivän? Syötkö muuten siis ohjeiden mukaan :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja tervetuloa!! :) Mulla ei ole tarkoituksena pitää herkkupäiviä kovinkaan usein, ehkä jatkossa kerran kahteen viikkoon aineenvaihdunnan buustauksena. Tää viime viikon tilanne oli kyllä ihan omaa luokkaansa... :D

      Poista
  3. Hyvä postaus! Oon just itse kamppaillut saman asian kanssa - eräs läheiseni aloitti "dieetin" - syö vain kaksi leipää päivässä, kahden kuukauden ajan, ei mitään muuta! Ja tyyppi on vielä tyyliin jääräpäisin ihminen maailmassa, että yritä sille nyt selittää, että ei tuollaisella "ruokavaliolla" pala se toivottu rasva, vaan lähtee vaan kaikki lihakset. Ja jos tuota jatkaa liian pitkää, löytää itsensä jostain teho-osastolta. Huhhuh.

    Mutta oon kyllä huomannut myös tuon, että ei vaan jaksaisi kauhoa sitä ruokaa napaan. Olisi paljon helpompaa vaan syödä se pilleri, tai ees juoda se pirtelö (KUNHAN SE MAISTUIS HYVÄLTÄ, eikä tarvis yökkiä! :D), kun puputtaa hirveitä määriä ruokaa. mutta näillä mennään, ennen kuin joku parempi ratkaisu keksitään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOO, jos ne pirtelöt maistuisivat hyvälle niin lappaisin myös niitä, ei tulisi kauheasti tiskiä ja "ruuanvalmistus" olisi helppoa. :D Toi sun kaverin tarina sai mut taas hiiltymään, miten urpoja jotkut voivat olla... Toisaalta olen itsekin ollut 1000kcal:n dieetillä ja menetellyt toisinaan silloin mm. niin, että olen syönyt melkein 1000kcal kerta-annoksena ja paastonnut loppupäivän. Silti kahdella leivällä ei päästä kyllä edes lähelle noita kaloreita, grrrr... Mutta täytyy asennoitua niin, että itselleenhän hän sitten vain tekee hallaa, eipä siinä sitten mitään jos ei halua laihduttaa tehokkaasti. :p

      Poista