Jaahas, taas mennään epämukavuusalueille tämän blogin kanssa, mutta toisaalta mikäs tässä mennessä. Siitä se kehityskin lähtee taas kunnolla eteenpäin, toivottavasti. Kommenteissa oli toivottu fiilispostauksia ja suuri kiitos vain ideasta, yritän toteuttaa useamminkin. Nämä tällaiset postaukset ovat vain vähän sellaisia, mitkä vaativat tietyn inspiroitumisen ja sopivasti aikaa. Nyt löytyy onneksi molempia!
Dieetti sujuu suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt olen edelleen sattunut pitämään pari herkkupäivää jotka ei-niin-yllättäen ovat osuneet aina viikonlopuille. Hitto. :D Yksi päivä ei kuitenkaan pilaa koko viikon tahtia ja tärkeintä on, että arki sujuu automaattisesti dieettiä noudatellen. En jaksa nykyään stressata tarkoista grammoista tai siitä, että syön juuri tietyllä aterialla tietyn verran tiettyä ruoka-ainetta, vaan menen vähän fiiliksen mukaan. Tärkeintä on, että päivän kokonaisuus säilyy suurinpiirtein samana kuin miltä Superdieetin tai GFG:n perusrunko näyttää – ja tarkennukseksi tosiaan, noudatan sekalaisesti Superdieetin kolmos- ja kakkosryhmien ruokavalioita ja välillä sitten taas GFG:n runkoa, riippuen ihan fiiliksestä kuten yllä jo todettu.
Le Aftertreeni, jolloin matolla makaaminen on parasta maailmassa. ♡
Ja joo, kyllä, ne on villasukat... :D
Ja ne treenitkin kulkee, tosin vaihdellen nekin. Olen tähän asti yrittänyt hieman mutustella eri vaihtoehtoja, mutta tänään palasin takaisin Superdieetin Treeni1:n pariin ja voi terrrrve miten rankalta se tuntuikaan. Säännöllisestä treenipohjasta johtuen tein tällä kertaa 35 toistoa ja 3 kierrosta (joista 1,5 kierrosta lisäpainojen kera), ensi kerralla pakko saada kyllä se neljä täyteen! Treenata voi siis tehokkaasti myös kotona, älkää jumittuko turhaan siihen saliin jos aikataulu tai rahatilanne ei anna periksi. :)
Tattadaa, tässä tulee sitten se syventävä osio: ne aidot fiilikset. Mulla pyörii kaikenlaista päässä tänään – päällimmäisenä se, miten hyvä olo tulee siitä, kun alkaa pitkästä aikaa havaita taas tuloksia. Tiedän hyvin, että ne ensimmäiset erot entiseen ovat niin pieniä, ettei niitä voi kunnolla edes nähdä – mutta ne
tuntee. Alkuvaiheen turvotuksen poistuminen on tietysti ensimmäinen askel, mutta sen jälkeen se kehokin alkaa hiljalleen muuttua ja toivo paremmasta huomisesta nostaa taas innokkaana päätään. Alan olla varovaisen optimistinen siitä, että se mielikuva tulevaisuuden minästä on ihan oikeastikin joskus saavutettavissa, ei enää pelkkä haave.
Epämukavuusalue rehellisyyden nimissä saavutettu, morjes... Takana kuitenkin pitkä taival ja edessä toinen samanlainen, kyllä tästä vielä noustaan!
Mun tekisi mieli poistaa ylläoleva kuva samantien, mutta haluan edelleen pitää blogini sellaisena, jona sen aikoinaan aloitin – aitona. Nämä kuvat kun vain sattuvat kuulumaan kehitysprosessiini, niin minkäs sille mahtaa. Ja jos jotakuta nyt oikein hirveästi ahdistaa (enemmän kuin mua :D) niin voi klikata vaikka sivustolle
iltasanomat.fi (suora linkki, rohkeasti vain painamaan) ja edetä siitä eteenpäin parempiin juttuihin poistuen samalla tästä blogista. Toisaalta mun pitäisi ja aionkin olla todella iloinen siitä, että ensimmäistä kertaa ehkä koko elämäni aikana katselen peilistä päivittäin vatsaani ja totean mielessäni, että ehkä tästä olisi vielä joku kaunis päivä muuksikin kuin pelkästään piiloteltavaksi. :D Me ollaan nyt tiimi, minä ja masu. Muutamien kuukausien päästä mukana saattaa olla jopa vatsalihaksetkin, heh. Rasvanpolttoahan se raukka vaatii enemmän kuin riittävästi ja samalla toki myös armotonta treeniä, tiedetään. Kyllä me silti tässä vielä onnistutaan!
Loppuun on pakko vielä erikseen todeta, miten tajuttoman iloinen olen ollut kaikista kommenteista, joita tänne on koko blogitaipaleen aikana tupsahdellut säännöllisin väliajoin. :) En voi kertakaikkiaan uskoa, että noin ihania ja tsemppaavia ihmisiä löytyy vielä tästä maailmasta... ♡ Jos tämä blogi inspiroi teitä jollain tasolla eteenpäin, niin voin kyllä täysin sydämin vakuuttaa, että jokainen kommentti inspiroi sitten taas mua eteenpäin. Luen kaikki kommentit niin suurella innostuksella ja vastaamisviiveestä huolimatta reaaliajassa – ja voi pojat, kun vain näkisitte mun ilmeen aina välillä kännykästä kommentteja selaillessa, hehe. Kiitos siis kaikesta tuesta, mitä sieltä suunnalta tulee, ette tiedäkään miten korvaamatonta sellainen voi olla. :)
