sunnuntai 11. lokakuuta 2015

With bae

... ainakin melkein, tyylillä "close enough". Sain nimittäin keskiviikkona hoitooni perheemme koirulin, monelle teillekin jo tutuksi tulleen Kipparin, joka jää nyt ainakin hetkeksi aikaa tänne Turkuun asustelemaan. Isäni mursi varpaansa ja on liikuntakiellossa, joten hauvan ulkoiluttaminen sujuu nyt sitten Turusta käsin minun toimestani – enkä voisi sanoin kuvailla, kuinka ihanaa on olla jälleen koiranomistajan arjen pyörteissä, edes väliaikaisesti. :)

Vielä en ole raasua viitsinyt jättää yksin, mutta eiköhän sen aikakin pian tule. Ruokakauppa ja kuntosali huutavat nimeäni, joten Kippari rakas, saat opetella olemaan myös parisen tuntia yksin kaupunkiasunnossasi. Elämä hauvavauvan yksinhuoltajana on kyllä palkitsevaa, mutta ajoittain myös hieman raskasta, heh – tätäkin lyhyttä postausta kirjoittaessa minut on tultu keskeyttämään ainakin kymmenen kertaa häntä heiluen ja leikkimään (tai varmaan oikeasti lenkille) pyytäen. Seuraavaksi siis ulos virkistäytymään. :) Yritän saada postausrytmistä taas kiinni ja ensi viikolle pitäisi tupsahdella useampia postauksia, joten palataan astialle taas hyvinkin pian. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti