tiistai 7. tammikuuta 2014

Holy F*ck!

Anteeksi kielenkäyttö, mutta just tolta musta tällä hetkellä tuntuu. Ensimmäinen salitreeni pt:n kanssa takana ja OH MY GOD mikä fiilis! Monestakin syystä. Olen aivan loppu, käytännössä ryömin sen 200m matkan salilta kotiin, hississä nojailin kaiteeseen, pelkän oven aukaiseminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta (:D) ja treenin suhteen ollaan suorastaan pohjamudissa, mutta silti tunne tästä kaikesta on mitä mahtavin!

Tänään oli nyt vuorossa ensimmäinen suunnitellusta kahdesta saliohjelmastani ja tätäkään en tehnyt kokonaisuudessaan loppuun asti. Sarjat jäivät vain kahteen suunnitellun kolmen sijasta ja toistojen välissä oli pakko pitää välillä enemmän taukoa, sillä muuten olisin ollut hetken päästä muussina lattialla.  Siis oikeasti muussina, alkoi nimittäin heikottaa ja pyörryttää ja kun se olo poistui, niin havahtuikin sitten siihen, että ne jalathan pettää muuten kohta alta… :D Kumpaakaan ei onneksi tietenkään tapahtunut ja toivon mukaan ensi kerralla menee jo paremmin. Uskomatonta, miten pienetkin toistomäärät (entiseen Superdieetin treeniohjelmaan verrattuna) olivat näin hurjan tehokkaita. Kroppa ei todellakaan pysynyt tämän parin kuukauden löhöilyn ja treenaamattomuuden jälkeen mukana. Ei ole helppoa, ei todellakaan, mutta jostain se on aloitettava ja tästä on suunta vain ylöspäin. :)

Mutta mikä positiivista, niin tästä 'epäonnistumisesta' syntyi vain entistä suurempi kipinä parantaa itseään ja nousta sille tasolle, mille haluaa – sekä sen jälkeen sen tason yli! Ihan huipputsemppi menossa (nyt kun paha olo alkaa viimein helpottaa, hah) ja motivaatio sekä treeninälkä kahta kauheampana päällä. Antaa tulla särkyä ja kipua sekä uutta treenikertaa, antaa tulla miten paljon vaan, I will not give up!

Nyt ei ole parempiakaan kuvia, niin pistetään vain jotain after-treeni -räpsyjä. Feeling super duper good! :)

Mä en saa tätä hymyä pois naamalta. :) Tästä se lähtee. Tästä, juuri tästä. Tätäkö ne endorfiinit on? Se tunne, että vaikka kuinka romahtaisi maahan tai tuntuu siltä ettei jaksa, niin noustaan silti ylös, yritetään, yritetään vielä vähän lisää, tehdään kunnes se ei enää ole fyysisesti mahdollista ja odotetaan ensi kertaa, jolloin tähdätään vielä parempaan suoritukseen? Oli mitä oli, niin tästä fiiliksestä haluan todella pitää kiinni. ♡

Ja saako loppuun vielä hehkuttaa sitä personal traineria? On nimittäin kyllä ihan huippu, ei mulla taida edes tällä hetkellä tulla sanoja kuvailemaan. Kyllähän te tiedätte sen, kun ammattilainen auttaa, opastaa, kannustaa ja ennen kaikkea vahtii, että ne liikkeet myös tehdään loppuun asti... :D Suosittelisin ihan ehdottomasti panostamaan itseensä personal trainerin kautta, jos tuntee kaipaavansa sitä kunnon potkua persuksiin treenin ja ruokavalion suhteen, kyllä se vaan on mitä parhain sijoitus mitä omaan hyvinvointiin vain tulee. :)

Tämän laitoinkin jo muutama postaus sitten, mutta näitä sanoja mietin aina silloin, kun tekisi mieli luovuttaa. Ei luovuteta ennen kuin kroppa romahtaa eikä nouse enää ylös, eikös vain? Annetaan oikeasti kaikki, mitä irti lähtee. :)

7 kommenttia:

  1. Heissan!
    Hiljainen taustalukija rohkenee nyt kommentoida. Mulla vähä samanlainen projekti meneillään kuin sulla. Laihduin ekan lapsen jälkeen 23kg GFG:llä ja nyt toisen lapsen jälkeen tavoitteeni lähinnä saada voimaa ja lihaksia kroppaan. Tuo kova painonpudotus vei nimittäin myös lihasmassaa!! :< painoa en liiemmin enää stressaile ku kuitenki mahdun samoihin vaatteisiin kuin silloin hoikkana tyttönä :)
    Palkkasin marraskuun lopulla personal trainerin tekeen kuntosaliohjelman ja hyhhyh mikä rääkkiohjelma onkin! Kyse on pelkästä ohjelmasta, joten se ei oo mua vartioimassa miten ohjelman teen, mutta todellaki tulee panostettua ku on pistäny rahaa likoon... ;) jännä miten se treenaaminen onki pääkopan asia. Kroppa jaksaa yllättävän paljon, mutta pää alkaa tietyssä vaiheessa antaan periksi. Ei muuta ku mieli tyhjäks ja tositoimiin!!
    Ja kyllä ihminen on jollaki tapaa masokistinen ku lähes joka treenin jälkeen kävelen seiniä pitkin, päässä jyskyttää ja ajattelen, et "never againnnnn!!" mut se jälkifiilis, aaaaahhh<3 eilen kävin ja tänään uudestaan! :DD
    Tsemppiä kovasti ja oot kyllä tähän asti tehny jo mielettömän upeaa työtä!

    -Itsensä kiduttaja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava kommentti, osui kyllä niin nappiin ja antoi mulle hirmusti lisämotivaatiota! Kiitos sulle :) Sullahan on ihan hyvin siis paino pudonnut jo ja tostahan sen toisaalta myös huomaa, että ei se pelkkä _painonpudotus_ ratkaisekaan, vaan rasvanpoltto lihasten sijaan. :) Sen takia en itsekään halua kiirehtiä nyt näiden kilojen kanssa, vaan keskityn mieluummin hitaasti-hyvä-tulee -systeemiin eli tosiaan siihen treeniin sekä hyvään ruokavalioon (vs. pelkkä kalorien karsiminen). Toivottavasti jätät kommenttia myöhemminkin siitä, miten etenee! :)

      Poista
    2. No mutta hei kiitos! Nouspa hymy ihan korviin asti ku kuulin, et mieki voisin olla jonkun motivaation nostattaja :D vaikka kerroinki vain karuja totuuksia kaunistelematta ;) Paino on vielä pilvissä siihen verrattuna, mitä painoin n, 1,5vuotta sitte. Puhutaan peräti 7 kilosta! Mutta ihme kyllä samat vaatteet menee. Tosin yhet housut ei mee kii johtunee vauvan jättämästä roikkunahasta, mut sentään lempparit on menneet jo aikaa sitten jalkaan! Eikä netkään tosiaan isoimmasta päästä...
      Jätän varmasti kommenttia, hengen heimolaisia kun tässä ollaan! Huomasin, et kohta onki aika taas tehdä mittauksia (harrastan nykyään enempi mittanauhaa kuin tuota aina niin masentavaa puntaria) ja suunnilleen 2-3kk välein täytyy ottaa karu kuvapäivitys kropasta. Jaksaa kummasti ku tulokset näkee!
      Sit yks semmonen vähä pinnallinen motivaation ylläpitäjä; huomena taitaa saapua fitnesstukusta tilaamani treenihanskat. Olit tilaillu upeita treenikuteita, mut ne jätän sitte myöhemmäks "palkinnoks" :3
      Näillä mennään!

      Poista
  2. Huippu blogi! Jään innolla seuraamaan kehitystäsi:)

    VastaaPoista
  3. Luin sun koko blogin läpi ja sanon samaa mitä muutkin.. Oot tehnyt mahtavaa työtä ja sulla on just semmoinen asenne tähän hommaan kun haluaisin itselläni olevan :) susta tuli just mun idoli :D jatka samaan malliin, jään ehdottomasti vakkarilukijaksi! Näin motivoivaa ja inspiroivaa blogia en uskonut olevan olemassakaan!!
    Alotin kans vuoden vaihteessa tämmösen ikuisuusprojektin ja mulla ei oo mitenkään hyvä itsekuri, mut oot saanu mut ajattelemaan asioita järkevästi. Ei se homma kaadu yhteen lipsahdukseen ;)

    -annamanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että mikä kommentti, kiitos! <3 :) Se on kyllä nimenomaan ehkä paras vinkki, ettei kannata liikaa ruoskia itseään lipsahduksista – silloin tulee helposti "annettua periksi" koko projektille, kun nimenomaan se pitkän aikavälin kokonaisuus ratkaisee. Ja siellä nyt ei pari hassua päivää niin suuressa mittakaavassa enää paina. :)

      Poista