perjantai 23. toukokuuta 2014

"Käytätsä jotain mömmöjä?"

And so it begins. Lisäravinne-kritiikki. Olen kuunnellut tätä jo hetkisen ja aina aika ajoin sitä provosoituu toisten puheista, vaikka kuinka yrittäisi ottaa ne hyvällä tai edes päästää toisesta korvasta ulos.

Lisäravinteista tuntuu olevan melkoisen paljon mielipiteitä liikkeellä, sen jos minkä on saanut huomata ottaessaan itse näitä omaan ruokavalioonsa mukaan. Suurin osa mielipiteistä, jotka olen kohdannut, on kritiikkiä ja suurin osa kritiikistä tulee kaiken lisäksi mututuntuma-pohjalta. Turhauttavaa. Kun sanansa valitsee huolella ja perustelee mielipiteensä vaikkapa tieteellisiin faktoihin, en näe kritiikissä mitään ongelmaa. Se pohjautuu tällöin edes joihinkin faktoihin, vaikkakin esimerkiksi tutkimustietoa todennäköisesti löytyy aiheesta kuin aiheesta niin puolesta kuin vastaan ja joskus asiat vaativat omasta mielestäni myös sen konkreettisen testaamisen pelkän laboratoriotutkimuksen lisäksi.  Valitettavasti suurin osa kritiikistä pohjautuu kuitenkin puhujan omaan mielikuvaan lisäravinteista ja parasta on vielä se, miten ne vahvimmat mielipiteet tulevat heiltä, jotka eivät ole mitään mömmöjä koskaan harkinneet (tai tule koskaan harkitsemaankaan) eivätkä tämän vuoksi tee vahingossakaan mitään taustatyötä asioiden todellisen laidan selvittämiseksi. Omaan mielipiteeseen uskotaan sokeana, piste.

Hankalaa näissä keskusteluissa on se, etten itse omaa tätä tietopohjaa voidakseni sanoa jotain omilla standardeillani järkevää vastaan. Voin vain todeta luottavani pt:ni neuvoihin, sillä häneltä löytyy se itseltäni puuttuva faktapohja. Lisäksi asiaa näin sivusta seuranneena totean varovasti, että netistä löytyvä tieto on mahdollisesti vain se jäävuoren huippu ja se, mikä vaikuttaa tavoitetta x kohti pyrkivällä miehellä tietyllä tavalla ei todennäköisesti enää päde tavoitetta y kohti tähtäävän naisen kohdalla. Tämänkin vuoksi totean edelleen, että luojan kiitos itselläni on ammattilainen taustalla, sillä tätä tietomäärää ei ihan päivässä tai muutamilla pakkotoisto-nettisurffailuilla omaksuta.

On jo tapahtunut monet kerrat ja tulee todennäköisesti tapahtumaan tässäkin aiheessa ennen pitkää. :)

Sitten muutama sananen Personal Traineristani. Nyt voin tottakai puhua vain omasta näkökulmastani ja oman mielipiteeni kautta, mutta toivottavasti tämä avaa tilannettani edes hieman. Pt:ni ei ole "vain pt", joka on käynyt koulunsa saadakseen hienon paperilappusen käteensä eikä hänen työtään ole neuvoa muita tekemään yhtä tehdessään itse silti toista. Rautainen ammattitaito ei synny pelkästään luennoilla istumisesta – siihen vaaditaan aitoa kiinnostusta, asian omaksumista ja omaa panostusta. Maailma on pullollaan tietoa aiheesta heille, jotka ovat siitä kiinnostuneita – ja siinä se ero. Toisilla se koulutus loppuu valmistumiseen, kun todellisuudessa silloin se vasta pääsee kunnolla alkuun.

Mitä tiedän jo nyt on se, että pt:ni esimerkiksi noudattaa itsekin tarkkaa ruokavaliota, treenaa kuin raivokas apina, imee aiheesta tietoa itseensä kuin sieni ja on aidosti omaksunut elämäntyylikseen sen, mitä opettaa muille. Miten voisikaan kehoittaa toisia syömään puhtaasti tai treenaamaan sata lasissa, jos itse kävisi kuitenkin ohessa herkuttelemassa Mäkkärissä ja skippailisi treenejä paremman tekemisen puutteessa? (Toki hänelläkin on yksi heikkous – maapähkinävoi – mutta  siitä ei puhuta ääneen...) Hänellä on lisäksi ympärillään lähipiirin vahva tukiverkosto, jonka mentaliteetti pyörii näissä samoissa lukemissa ja kun hän tekee treeniohjelman, menee koko ohjelma ensin hänen omaan testiinsä, jotta hän tietää, miten ja mihin treenit vaikuttavat. Itsestäänselvyyksiä sinänsä, mutta nämä saattavat tulla joillekin itsenäisesti treenaavalle yllätyksenä – ja valitettavasti joillekin pt:n kanssa treenaavillekin.

Pt:itä on monenlaisia ja monet heistä ovat varmasti parempia kuin hyviä, mutta minä olen mielestäni osunut kultakimpaleeseen. Omani toimii paitsi korvaamattomana apuna, niin myös uskomattoman suurena motivaattorina.  Hän on myös heittänyt ilmoille lausahduksen, jota muistelen aina hymyssäsuin – hän menee kisaamaan vasta sitten, kun itse menen kisaamaan ja otamme yhteisen valmentajan. Joo-o. :D Vastapainoksi olen todennut, että tulisin itse kisaamaan vain tsempatakseni hänet kisalavalle, hehe.


Joka tapauksessa pohja tälle kaikelle työlle on niin vankalla pohjalla, että luotan enemmän kuin tarpeeksi pt:ni neuvoihin ja vinkkeihin enkä tarvitse (/omaksu) niitä tällä hetkellä muilta. Kysellä saatan toki mielenkiinnosta, sillä aihe ja muiden cocktail-mixit kiinnostavat itseänikin, mutta vaikutusarvoa niillä ei omaan treeniini ole pt:n sanaan verraten. Silti mielipiteitä riittää varmasti loputtomiin, joten tähän on kai vain totuttava.

Jokainen taplaa tyylillään, joten eiköhän anneta siis kaikkien tehdä sitä, mistä tykkäävät siten, miten kokevat itselleen parhaimmaksi ikuisen arvostelun sijasta. Jos et käytä tai halua käyttää lisäravinteita, niin kaikkea hyvää sinulle. Samaa myöskin minulle, joka otan vastaan myös sen marginaalisen hyödyn tai vaikkapa ihan lumevaikutuksen, jos niin haluan. Lisäravinteet kun eivät ole sama asia kuin hormonit, joten suurta haittaa en tässä itsellenikään tee niin kauan, kun (ikioma) lompakkoni vain pysyy vauhdissa mukana. Siitä rahojen tuhlaamisestakin kun nimittäin kuulee, kaikenlaisesta sitä ihmiset jaksavatkin kantaa huolta toisten puolesta. :)

Loppuun voisinkin sitten listata omat lisäravinteeni, jotta kriitikot pääsevät oikein mässäilemään siellä ruudun takana. :)))) Olkaapa hyvät:

~ karnitiini, cla, kreatiini, glutamiini, bcaa+/octane, whey-80/whey-100 ja hiilihydraatit jauheena.
~ testissä Ripped-burner ja Ripped-energiajuoma sekä kohta preworkout-juoma (Jack3d Advanced)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti