sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tavoitteena laihuus? Ei kiitos.

Vaikka olen jo aiemmin sivunnut tätä aihealuetta blogissa, niin silti se tulee aina aika ajoin takaisin mieleen. Viimeisimpänä siksi, että huomasin yhden puolituttuni laihduttaneen aiemmasta ylipainoisesta kropastaan nykyiseen melkoisenkin hoikkaan kuntoon. Lähtökohtaisesti todella hyvä juttu enkä haluaisi lainkaan väheksyä hänen suoritustaan, mutta siinä kun vain sattuu olemaan se varjopuolensa, jota en itse omassa päässäni allekirjoita.

Tavoitteena laihuus. Tästä tytöstä voisin sanoa 100-varmasti, että hän on pudottanut painoa vähentämällä syömistä minimiin (jättämällä aterioita syömättä ja laskemalla kaloreita?) sekä käymällä erilaisissa jumpissa joka päivä, joskus useammassakin jumpassa per päivä. Tällaisen liikunnan tavoitteena olettaisin olevan kuluttaa mahdollisimman paljon kaloreita, ei kehittää kroppaa. Lepopäivillä tai laadukkaalla ruokavaliolla ei ole merkitystä, kunhan kalorinkulutus saadaan suureksi ja syödyt kalorit minimiin. Valitettavasti – ja todellakin valitettavasti, sillä kenenkään hyvässä mielessä yritettyä suoritusta ei haluaisi näin väheksyä – tämä myöskin näkyy nyt siinä kropassa. Jep, monelle muulle hoikistunut olemus riittää, mutta itse katselen rimpulakäsiä ja -jalkoja kauhistuneena. Kroppa näyttää ihan yhtä heikolta kuin aiemmin, vain rasvakerrosta on kadonnut huomattavasti ja tilalla on nyt superohuet kädet ja jalat. Missä ne lihakset on?
Jokaisella meistä on omat kauneusihanteemme ja kuntoilutavoitteemme ja siksi kirjoitankin vain omasta näkemyksestäni. Tyttö on varmasti tyytyväinen itseensä ja näin sen pitääkin toki olla, mutta saanhan itsekin samalla olla eri mieltä hänen tavoitteistaan. :) Kuten olen jo aiemmin joskus blogin muinaishistoriassa todennut, niin mikään ei saa itseäni näkemään punaista kuin se, että joku ei syö. Vahtaa jokaista kaloria ja suupalaa, yrittäen tinkiä kaikesta ja syödä (mielestään) mahdollisimman "terveellisesti". Pahinta on sitten se, kun tullaan hehkuttamaan ääneen, miten on syönyt koko päivän aikana vain pari riisikakkua tai pelkästään kaksi lautasellista tomaattikeittoa sekä pari näkkäriä. Näillä esimerkeillä en myöskään halua mollata ketään, jotka ovat minun korvieni kuullen näin sanonut, mutta kyllä siinä on tehnyt mieli moneen otteeseen tarttua toista harteista kiinni ja ravistella, että mikä sinua vaivaa?

Jos jotain olen tässä reilun vuoden aikana oppinut on se, että nimenomaan syödäkseen terveellisesti ja tehdäkseen keholleen oikeasti palveluksen kuntoilun ja laihduttamisen kanssa, tulee syödä mahdollisimman oikein ja ennen kaikkea säännöllisesti, eikä missään nimessä mahdollisimman vähän. Itsehän syön kuin hevonen. :D Neljä tai viisi kunnon ateriaa päivässä, mutta oikeita valintoja noudattaen. Ja allekirjoitan edelleen sen saman tavoitteen, josta olen puhunut suu vaahdossa koko tämän ajan: en halua olla mahdollisimman hoikka, laiha ja pieni. Nämä eivät ole minulle kohteliaisuuksia enkä pyri niitä kohti. That's just me.
kuvat: weheartit.com

6 kommenttia:

  1. Tiedän mitä tarkoitat. Itse näin myös hiljattain puolituttuni joka on ollut suunnilleen samaa painolukkaa kuin minä itse, tai no ehkä vähän painavampi. No nyt hän kuitenkin oli laihduttanut vaikka kuinka paljon ja oli TODELLA LAIHA. Ensimmäisenä minulle nousi kysymys, millä ihmeellä hän on sen tehnyt? Itselläni kun tuntuu rasva olevan todella tiukassa ja olen jo ties kuinka kauan epätoivoisesti yrittänyt saada viimeisiä ylimääräisiä lähtemään. Tavallaan siis kadehdin häntä hieman siinä, että hän on saanut kaikki läskit todellakin pois, missä taas itse en ole onnistunut. MUTTA sitä lihasta hänessä ei kyllä ollut tipan tippaa. Itselläni kuitenkin on voimaa eikä minua pelkkä tuuli kaada. Mutta tuollaisesta laihasta kunnosta olisi kyllä hyvä lähteä sitten lihasta kasvattamaan. Voisin ottaa itselleni tuon laihan rungon siinä mielessä että sitten voisin aloittaa keskittymisen pelkkään lihaksen kehittämiseen. Puolensa ja puolensa...... Mutta ei tuo lihakseton ja ylilaiha kroppa kyllä nätti ole minunkaan silmään vaikka TAVALLAAN kadehdin kun on saanut kilot karistettua.
    Olen itse normaalipainon sisällä ja toki kilojen karistaminen on haastavampaa kuin reilusti ylipainoisella. Aloitinkin viikko sitten kokeilemaan sitä Go fat go:ta, josko siitä jotain apua olisi kun omat keinot ei ole riittäneet... Ja kyllä ainakin näin aluksi siitä on apuakin tuntunut olevan. (Täytyy kyllä koputtaa puuta tässä vaiheessa!) Olen miettinyt että ehkä hedelmien syöminen on voinut olla osasyy painon junnaamiselle. Myös uunijuureksia olen syönyt aika huoletta - ja nyt huomaan, että ehkä liikaakin kerralla... Pienestä se voi olla kiinni. Täytyy katsoa millainen tuon dieetin tuoma apu minulle on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvin kiteytit kyllä ne ajatukset kasaan, mitä itsekin olen miettinyt! Kiva havaita, että sitä samaa ajattelutyyliä on muuallakin. :) Henkilökohtaisesti kyllä mä ehkä sitten kuitenkin olen mieluummin vähän muodokkaampi ja pikkuisen "pläski" kuin muodoton ja sitä kautta hoikka, että siinä mielessä en kyllä vaihtaisi rooleja. Toki tässäkin tilanteessa on vielä työtä edessä ja paljon, mutta täytyy vain luottaa itseensä ja olla vertailematta tilannettaan muiden tilanteeseen. :)

      Poista
  2. Se täytyi vielä sanoa, että siskollani on tosi paljon ylipainoa ja hän on aloittanut nyt laihduttamaan. Nimenomaan näin aluksi LAIHDUTTAMAAN, sillä ylipainoa on paljon. Hän pyrkii kuitenkin syömään terveellisesti, ei siis jätä aterioita väliin ja syö monipuolisesti, samalla koiran kanssa lenkkeillen. Ymmärrän se, että tuossa vaiheessa pääasia on vain se että läski lähtee ja paino putoaa. Ei häntä varmasti kiiinnosta tällä hetkellä se, miten paljon on lihasta ja kuinka paljon lihasta lähtee laihdutuksen aikana. Hänellä on vielä pitkä matka normaalipainon sisään, mutta ajattelinkin tässä, että kun se päivä koittaa, niin varmaan sitten häntäkin voi alkaa kiinnostamaan tämä lihaspuoli ja aion hänelle itsekin puhua lihaskunnon kehittämisen tärkeydestä. Josko siinä vaiheessa hänkin innostuisi vaikka kuntosalista tms. lihaskuntoa kehittävästä.:) Tiedän että vielä häntä ei todellakaan kiinnosta muutakuin lenkkeily.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tolla tavalla itsekin aloitin, tosin terveellisesti laihduttaen eikä kaikkea mahdollista (niin lihaksia kuin rasvaa) sulattaen. Niin sitä vaan oma ajatusmaailma kuitenkin kypsyy prosessin mukana ja olen varma, että siskollasikin painon pudotessa alkaa tulla itsestäänkin se lihaskunnon merkitys mukaan, kun nyt jo noudattaa sitä ns. terveellistä mallia laihduttamisessa versus kaikki muut kikkailut. :)

      Poista
  3. Löysin sun blogin eilen, ja oli pakko jäädä lukemaan enemmänkin näitä juttuja :) Kun itse laihdutin toissavuonna noin 20kg puolessa vuodessa (Fitfarmin SD:n ja Liten avulla), niin ajattelin koko ajan että haluan samalla myös ylläpitää lihaskudosta. Minua ärsyttikin suunnattomasti, kun jotkut sukulaiset (varsinkin yksi) varoitteli aina kun nähtiin että "muistathan syödä tarpeeksi hiilareita" tai "varo ettei sulta häviä kaikki lihakset", vuosi sitten hoikimmillani ollessani sanoi myös että kohta muistutan "kuivan kesän oravaa" jos vielä hoikistun. No, siihen ei ole pelkoa tällä kropalla, ja käsivarsissa alkaa kyllä olla ihan kivasti jo lihastakin eli eipä taida olla pelkoa kuivettumisesta :) Eihän siinä mitään, jos joku ajattelee olla ystävällinen ja mahdollisesti auttaa, mutta kyseinen ihminen on itse ollut aina todella hoikka eikä raskausaikanakaan tullut kiloja muualle kuin vatsaan (josta ne hävisivät saman tien synnytyksen jälkeen), ja äänensävy jolla nuo neuvot annettiin oli jokseenkin holhoava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan totta, tosin jos kuten sullakin on taustalla ammattilaisten tekemä ruokavaliorunko ja tarkkaan (grammalleen jopa) valmiiksi mietityt ruoka-aineet, niin puhutaan vähän eri jutuista kuin perinteiset kaalikeittodieetit, oma-aloitteiset ja perehtymättömät atkinsit, lentoemodieetit ym. :) Pahinta on kyllä se, miten ihmiset, jotka eivät oikeasti näihin asioihin ole lainkaan viitsineet perehtyä, ovat heti ensimmäisenä antamassa neuvoja, joskus jopa täysin vääriä sellaisia... Omalla kohdallani voin onneksi huokaista helpotuksesta nykyään, kun pt pitää huolen ravintopuolesta ja liikkumisen oikeista suhteista sekä turvallisuudesta, mutta koin kyllä olleeni hyvissä käsissä jo Fitfarmin GFG:n ja Superdieetin rungoillakin. :)

      Poista