Ei aina voi olla fiilistä

Maanantait ja perjantait on mulle normaalisti ihania päiviä, sillä silloin pääsen salille tekemään lihaskuntoa. Etenkin viime perjantai kaiken kiukun keskellä oli mitä ihaninta terapiaa ja ai että miten hyvä fiilis siitäkin kerrasta jäi pidemmäksi aikaa! No, tälle maanantaille ei sitten ollut mitään suurempaa kiukkua eikä jostain syystä mitään erityistä intoakaan. Oli ihan mitäänsanomattoman outo olo. Treenibiiseistä ei saanut mitään extrapotkua, salille tullessa ei ollut erityisemmin enempää energiaa eikä pois lähtiessäkään ollut mikään voittajafiilis, vaikka olin taas nostanut painojakin entiseen nähden ja tehnyt liikkeet ihan äärirajoille asti.

No eipä siinä, tajusinpahan vain, että aina sitä fiilistä ei voi eikä tarvitsekaan olla samaan tyyliin kuin huippupäivinä. Kyllä sinne salille silti pääsee ja sen treenin saa tehtyä siinä missä muinakin päivinä, pistetään tällaiset päivät sitten vain niihin 'arkirutiineihin'. :) Lohduttavaa tosiaan huomata, että tylsimys-päivänäkin jaksaa tehdä kaiken juuri niin kuin pitää ja vähän extraakin päälle. Fiilistä tai ei, niin treenipäivät rullailevat kiltisti eteenpäin ohjelman mukaisesti.

Viikonlopun lenkkikaveri, maailman paras partaveikko <3

Tällä viikolla mua odottelee sitten vielä keskiviikon HIIT sekä poikkeuksellisesti jo torstaina vedettävä lihaskunto pt:n kanssa, whiih ja jaiks. :D Ja perjantaina aion kyllä herkutella, se on jo päätetty. Piste. Ystävänpäivä + rakas ystävä + Turku = varma palloutuminen ja hauskanpito. <3 Ehkä sitä nyt taas hetken voi antaa itselleen ja dieetille armoa, mutta sen jälkeen ajattelin kyllä vedellä ilman mitään lipsahduksia ja herkkupäiviä sinne hamaan tulevaisuuteen asti! Ei enää satunnaisia repsahduksia ruokavalion suhteen tänne, kiitosta vain.